Musiikin äänittäminen

Musiikin äänittämisessä lähtökohtana tulisi olla sointikuva: millaiselta musiikin tulisi kuulostaa ja millaiselta se todellisuudessa kuulostaa. Erityisesti ns. vakavassa musiikissa on jossain määrin yhtenevä näkemys siitä, mikä on hyvä sointikuva. Äänityksessä ei monestikaan haluta toistaa esitystilan akustiikkaa sellaisenaan, vaan pyritään teoreettisesti parhaan mahdollisen salin sointikuvaan. Esim. Finlandia-talon musiikkiesityksiä yritetään ”parantaa”, jotta äänikuva vastaisi parhaita mahdollisia CD-levyiltä löytyviä sointikuvia.



Musiikkiäänityksen laatukriteerit

Millainen on hyvä sointikuva? Vuosikymmenien ajan on laadittu erilaisia kriteerejä ns. vakavan musiikin äänikuvan arviointiin. Seuraavassa käytetään 1980-luvun alkupuolella DDR:n radiossa kehitettyä kriteeristöä, jota on kokeiltu monissa eurooppalaisissa yleisradioyhtiöissä. Tehokkaimmillaan se on merkinnyt sitä, että määräajoin tuottajat, musiikkitoimittajat ja musiikkiäänittäjät ovat kokoontuneet arvioimaan musiikkiäänitteitä. Radioyhtiöissä tarve syntyi siitä, että musiikkiäänitteitä lähetettiin muihin EBU-maihin, ja joskus tuli moitteita äänitteiden laadusta.

Musiikkiäänitteen laadun arviointi on vaikeaa, ja se vaatii harjaantunutta kuuntelijaa. Vasta pitkällinen kokemus ja koulutus ”avaa korvat” kuulemaan pieniä yksityiskohtia. Kriteerit auttavat kiinnittämään huomiota tiettyihin tärkeisiin asioihin. Kriteerit ovat tässä:

1. Tilavaikutelma
Vaikutelma vuorovaikutuksesta äänilähteen ja ympäröivän tilan kesken. Nautittava akustinen musiikkiesitys syntyy salin ja orkesterin vuorovaikutuksesta. Ääni jalostuu esitystilassa. Huomioitavia asioista:

  • tilan suuruus

  • jälkikaiunta-aika

  • jälkikaiunnan sävy

  • jälkikaiunnan suhde

  • jälkikaiunnan suunta

  • monitilavaikutelma

  • syvyysvaikutelma


2. Selkeys
Mahdollisuus kuulla yksittäisiä äänilähteitä koko äänikuvassa. Kuunnellessa voi keskittyä kuuntelemaan esim. yhtä soitinryhmää. Huomioitavia asioita:

  • erottelukyky

  • nopeiden sävelkulkujen selkeys

  • sulautuvuus kokonaisuudeksi

  • sanojen ymmärrettävyys


3. Musiikillinen tasapaino
Voimakkuustasapaino äänikuvan perusosien kesken, soitinten keskinäinen balanssi

  • balanssi: on painotettava oikeita soittimia, esim. tv-esityksessä soittimia, jotka näkyvät kuvassa


4. Sointiväri
 Vaikutelma soittimien tyypillisistä sointiväreistä. Soittimien sointivärien on oltava oikeita myös tallenteessa.

  • taajuustasapaino, mikään taajuusalue ei ole yli- tai alikorostunut

  • attack kuuluu niissä soittimissa, joissa se on tärkeä


5. Häiriötekijät

  • sähköiset häiriöt

  • akustiset häiriöt

  • vääristyminen, ns. särö

  • muut häiriötekijät


6. Stereovaikutelma
Mahdollisuus havaita äänilähteiden suuntia ja miten eri soittimet sijoittuvat äänikuvaan

  • stereofoninen tasapaino

  • suuntajakautuminen

  • äänikuvan leveys ja staattisuus


Lisää yksityiskohtaisempia selityksiä näihin kriteereihin löytyy täältä.



Tämän sivun aiheet:

Musiikkiäänityksen laatukriteerit

Katso myös:

Musiikkiäänityksen laatukriteerit
pintaa syvemmältä
Mikrofonitekniikat
musiikkiäänityksessä

© Äänipää 2005 - Pertti Korpinen